Kolmen päivän pikareissu Pariisiin oli aika hengästyttävä kokemus. Glamouria ja kusenhajuisia alikulkutunneleita. Nähtävyyksiä ja taidetta. Viiniä ja jälkiruokia. Ja joo, ne ranskalaiset miehet. En ole erityisemmin kartta kädessä nähtävyyksien perässä juoksenteleva kaupunkimatkailija vaan enemmän semmoinen vaeltelija, mutta tällä kertaa matkaseurani kanssa suunnistettiin määrätietoisesti pisteestä A pisteisiin B, C ja D. Onneksi viimeisenä päivänä kartat voitiin unohtaa ja vaeltelullekin oli mahdollisuus.
Sydäntenmurskaaja on päätösten edessä. Hänellä on mahdollisuus ottaa hyppy tuntemattomaan ja matkustaa luokseni tänne keski-Eurooppaan. Tai sitten me oikeasti lopetetaan tämä koko typerä säätö ja yhteydenpito. Jompi kumpi on valittava ja se ahdistaa, molempia.
Hölmö rakkaus. Mitä se tekeekään meille ihmispoloille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti